Mina en lannistu enka heita kesken
Talon teen syliin saan sen ihanimman lesken
Pian
Rakennan taloni ikimetsan suojiin
Uskoen voimiini ja hyvan onnen tuojiin
Vaikka taas riivaaja tahtoo hiipia mieleen
Vaittaen sen mita teet teet sen kylla pieleen
Riivaja nauraa Tanne nyt kaikki umpihulluutta todistakaa
nahkaa mies joka mokkia juoksevalle hiekalle rakentaa
Riivaja istui kai tuohon pirtin poytaan
Miten se aina vain juuri tanne loytaa
Silti en lannistu enka heita kesken
Jatkan vaan syliin saan ihanimman lesken
Saat mutta voitko sietaa ne jutut jossa unelmien neitonen
han onkin vain joku kaarmeinen aiti pera
pulloon ja pennosten juoruja kuulet
kuuletko niissa pahan puheet vai totuuden
Aivan kuin riivajan tuntisin nain sen hahmon kuulin aanenkin
Lupaustaan kavahdin
Jos en sallit niin pysyn kannoillasi niin kuin tuo tallikissa
voinhan elaa kaikissa peileissa ja pinnoissa heijastavissa
saati sisimpasi onkaloissa ja oisissa painajaisissa
Taistelin niin kuin mies pistin peilit piiloon
Riivaja muuttakoon sinne viljasiiloon