Luonto ponteva pohjanmaan
Milloin taas hanen nanhda saan
Milloin saanenkaan kesayolla
Nahda kirkkaalla sadevyolla
Ymparoitya taivoaan
Milloin laineilta Pohjan vetten
Nahda hohtehen nahda ett'en
Lansna unta ma nahnyt vaan
Milloin Pohjolan nahda saan
Onhan nytkin sen tunturit
Jylhat korkeat kaunihit
Viela kaiketi kosket kuohuu
Totta vielakin virrat vuoltuu
Syvin uurtehin halki maan
Eiko merikin yha viela
Huhdo rannikkoamme siella
Myrskyn virtt' eiko kuulukkaan
Milloin milloin sen nahda saan
Talvismaailman mahti uus'
Lumitannerten ihannus
Mustat metsat ja synkat salot
Revontulien tummat palot
Nekin luontoa Phojanmaan
Eiko kaikk' ole kannallansa
Tokko mainio Pohjan kansa
Viel' on vanhassa viomassaan
Milloin Pohjolan nahda saan
Kansa vankka mi muinaisin
Seisoi miehuuden mittehin
Vaarat hiihteli kynti merta
Tokko nytkin on vanhallaan
Tooko voinee se sodan tiella
Altiiks henkensa antaa viela
Esta armahan isanmaan
Milloin milloin sen nahda saan
Yrjo Koskinen 1830 1903
Pohjola minun maa
Pohjaton kaipuuni
Pohjannaula mua johdata