kun y on musta, mustat puut
ja myrsky pauhaa tll
sen sydmestn unohtaa
et meidn jrvein pll
mys asuu henki jumalan ja iisyyden verho
on aina auki sielulle ken osaa lyt sen
teit korpein synkkin kumu ky
ja pellot kantaa kato
ei muista sydn ihmisen
mis aarre oottaakaan
kun henki tulee lihaksi
ja astuu plle maan
tuo valo silmn autuus on
sen etsijlle vaan