vain talven uniako kaipaan
kun jn thn tyhjn taloon
aamuvaloon kylmn unohdun
kun yn merkitsemt kasvot
hautaan tyhjn pllystakkiin
lumisateen tuoksu siin on
kuka olikaan sisllsi viime yn
kenen tummaan kylkeen painauduit
kuka saikaan elmsi hehkumaan kirkasta valoaan
talvi unineen
aamuun harmaaseen
haipuu hiljalleen
vaipuu nietokseen
helln kylmyyteen
pieneen kiitokseen
sen lopettaa saan
se oli valokaaren hehku
sula sokaisevan tosi
ymprill kohiseva y
niinkuin uni jonka muistaa
elm jota el
vaikkei sit koskaan kiinni saa
min katsoin ikkunasta pitkn
harmaaseen sumun asfalttiin
min katsoin jlki lumessa vainko omiani